AgilityAloitimme agilityharrastuksemme syksyllä 2004. Meillä kävi tuuri ja vielä hyväkin tuuri – että perhetuttu oli ohjaajana tuolloin alkeiskurssilla, sillä se helpotti jonkin verran, että joku tiesi minkälainen persoona Iitu on ja mitä tuleva laji tulee vaatimaan meiltä. Iitu oppi varsin nopeasti kaikki esteet, mutta jossain vaiheessa oppimista alkoi tulla kontaktien kanssa ongelmia. Kepit ovat olleet Iitun kanssa haastavimmat, ne Iitu oppi varsin hitaasti. Alkeiskurssilla tuli aika monesti hermon romahduksia, mutta oli selvää, että jatkamme Iitun kanssa pitempää. Näin ylipäätään sanotaan, että Iitu oli erittäin vilkas ja rauhoittui vasta 3-vuotiaana, joten voi kuvitella minkälaista treenaamista ja hermojen kehittämistä alkukausi on ollut. Alkeiskurssin jälkeen lähdimme jatkokurssille, jossa syvennettiin enemmän esteisiin, opeteltiin erilaisia liikkeitä. Jatkokurssin lopussa tuli mukaan myös pieniä ratapätkiä. Iitulla tuli tässä vaiheessa uusia piirteitä, kuten karkaamista, jonka saamiseksi pois piti tehdä paljon töitä. Mölliryhmän aikana osallistuimme ensimmäisen kerran epäviralliseen agilitykilpailuun, kaikki oli niin uutta ohjaajalle kuin koiralle, että tulos oli hylsy. Vuoden päästä olimme uudestaan kisaamassa (epäviralliset), tällä kertaa hieno 0 tulos nopealla ajalla. Ensimmäinen virallinen startti otettiin Kemissä 11.11.2006. Minkälainen Iitu on agilitykoirana? Iitu on varsin nopea jaloistaan, nauttii lajista sekä pitää ohjaajan pään kylmänä. Iitu kuuntelee, sekä seuraa erittäin tiivisti ohjaajan käsiä ja sekä kehoa, minkä lienee välillä suurikin ongelma, tälläkin hetkellä. Olemme Iitun kanssa olleet erilaisissa ryhmissä, viime aikoina ollaan oltu ns. itseohjautuvassa ryhmässä, jossa ohjaaja on paikalla tai ei paikalla. Iitun kanssa on kisattu kohta 3 vuotta, menestyksellisesti olemme vielä 1lk:ssa. Syy tähän on varsin yksinkertainen, ohjaaja on liian tunari nopealle ketulle. Ja meillä on myös kontaktit ollut suuri ongelma. Kyllä ne treeneissä mutteivät kisoissa. Tämän vuoden tavoite on nousta kakkosiin. Meillä on myös tavoite agiltyssä ja se on agilityvalio. Tämän kauden tavoite on nousta kakkosiin ja kun siellä jossain vaiheessa olemme, niin tavoite on automaattisesti kolmosluokissa kisaaminen. Olisihan se kiva jossain vaiheessa kisata SM-tasolla ja mahdollisesti myös päästä joukkueeseen kisamaan ulkomaillekin. Mutta reaalitavoitteissa mennään, pienin haavein kuitenkin.
Olemme olleet mukana seuraavissa ryhmissä:
Tämän lisäksi olemme osallistuneet: yhteenveto I-luokka (viralliset): 3x5, 10x10, 7x15, 20, 2x25, 46xHYL, 1lk paras tolleri 26.10.2008 Kerään tälle sivustolle ainoastaan sijoitukset.
Epäviralliset
Tulevat epäviralliset ja viralliset agilitykilpailut Metsästyskoirien verijälki, MEJÄMetsästyskoirien verijälki on sellainen laji, joka on minua kiinnostanut pitemmän aikaa, mutta koska laji omalla haastavuudellaan on aina venyttänyt aloittamista myöhemmäksi ja myöhemmäksi. Lajissa saa tosiaan olla luonnon kanssa tekemisessä, oppia lukemaan ilmansuuntia sekä kuntokin kasvaa mukavassa vauhdissa. Oulun tollerit järjestivät mahdollisuuden tutustua mejään syksyllä 2005 ja totta kai me sitten Iitun kanssa lähdimme mukaan. Ensimmäinen jälki oli Iitulle 50m ja tämä oli n. 12h vanha. Iitu tarvitsi jäljelle erittäin paljon tukea, mutta ensimmäisellä kerralla idea tuli selväksi. Uuden mahdollisuuden sain, sillä lähdin OSN järjestämälle MEJÄ-kurssille Lumijoelle. Luennolla käytiin läpi enemmän lajista ja siitä, miten kisoissa tehdään jäljen kanssa. Lisää uutta tuli ja oppi meni perille. Meillä myös näytettiin konkarilla, kuinka jälki tulisi suorittaa. Meidän oli jaettu ryhmiin, joissa kävimme ensimmäisenä vetämässä tuoreet jäljet. Alussa Iitu epäröi, mutta meni kuitenkin kivasti jäljen päällä. Seuraavaksi tehtiin 200m jälki, joka oli sitten n. 20h vanha, kun me sitten aamupäivästä lähdettiin uudelleen tekemään jälkiä. Iitu käytti nenäänsä ja työskenteli, myös hirvensorkka kiinnosti selvästi. Tällä hetkellä olemme käyneet MEJÄ-kurssin jälkeen kolme kertaa tekemässä jäljet Iitulle Oulun tollereiden kanssa (keväällä 2007 n. 200m, syksyllä 2007 200m & keväällä 2008 300m jälki). Iitu käyttää selkeästi nenäänsä, nykyisin toimii enemmän itsenäisesti ja liikkuu reippaasti. Välillä joutuu jarruttamaan Iitua makauksille, mutta muuten hyvässä laji tuntumassa mennään. Mejässä emme kisaa Iitun paukkuarkuuden takia, laji on vain ohjaajan kuin omistajan iloksi.
► 19.07.2008 300m, yksi kulma ja yksi makaus Tottelevaisuus, TOKOTässä on laji, joka sytytti ohjaajan erittäin hitaasti. Tämä laji näytti ja tuntui turhan hitaalta, eikä yhtään mielenkiintoiselta, silloin aikoinaan. Pakollinen arkkitottelevaisuus kurssille mentiin silloin pentu-nuoruus aikoina. Agilityssä alkoi tulla ongelmia jossain vaiheessa uraamme, joten tokokursille meno oli paras vaihtoehto. Lähdimme mölliryhmään syksyllä 2005, mutta en jatkanut sen enempää. Sitten tuli kysymyksiä, miksi en ole tokoilemassa kun koirallakin on niin hyvä katsekontakti sekä teillä on hyvä yhteistyö. Ilmoitin Iitun syksyllä 2007 sitten mölliryhmään, opimme yllättävän nopeasti Iitun kanssa liikkeet ja melkein vuodessa Iitusta tullut kisavalmis. Lajista on saatu sellainen sytys, että ensimmäinen startti tulee loppuvuodesta 2008. Tavoitteena on saada kisoista ALO1 tulos ja jos hyvin käy, niin TK1!
Olemme osallistunee seuraaville kursseille: Tokoa olemme käyneet treenaamassa OSN järjestämissä kursseilla, sekä KAS ry:n tokokursseilla. Tämän lisäksi treenaamme kaveri porukalla ja sekä VEPE-harrastajien kanssa.
Noutaminen, NOU / Workin test WTNoutajan tulisi päästä harrastamaan sille luontaista taitoa, kuten mekin tehtiin niin vuonna 2004 Iitun ollessa melkein vuoden ikäinen. Meillä ei silloin ollut mitään hajua, kuin korkeintaan lukuhistoriaa. Koiran tottelevaisuus ei silloin ollut mitkään parhaimmat, mutta lähdimme sentään kokoilemaan. Iitun kanssa treeneissä käyminen oli välillä todella stressaavaa sekä turhautuvaa, vaikka ohjaaja tosin kehuivat – että hyvä koira tulee ja hyvä kun on luonnetta. Kävimme yhden kauden ja jätimme asian hautumaan päälaelle. Herätin noutojuttuja uudelleen kesällä 2007, kun innostusta on tullut enemmän lajiin ja erityisesti WT:n puolelle. Ilmoitin Iitun OSN taipparikursille ja kävimme kesän aikana ahkerasti melkein kaikki kerrat. Iitu kehittyi huimasti kesän aikana, mm. yhteistyö parantui. Iitu työskentelee ja työskentelyn näkyy parhaiten damien kanssa, Iitu ymmärtää asian, käyttää laajasti aluetta sekä käyttää nenäänsä. Riistan kanssa meillä onkin ollut suurempia ongelmia, jonka kanssa olemme tehneet paljon työtä. Nuorempana ja vielä viime vuosina kani on ollut Iitun suosikki ja sitä on myös kantanut, mutta tänä kesänä (2008) ei ollut innostunut. Varis kulkee jo sulanettuna ja lokkikin kiinnostaa enemmän. Iitun paukkuarkuuden vuoksi emme suorita taippareita. Noutotreenit pysyvät meille harrastusmielessä, koiraa toimii niin linnuilla kuin dameillakin. 11.7.2008 Iitu kantaa ensimmäistä kertaa varista kunnolla (jäisenä) Workin test kiinnostaa minua erityisen paljon, luultavasti tulemme myös tätä osapuolta harrastamaan, mutta tuskin pääsemme koskaan kisamaan, sillä kisaamiseen vaaditaan NOU1 tulos. Jos emme Iitun kanssa taippareita saada läpi, niin ainakin noutohommat pysyvät aktiivisena harrastusmuotona meillä!
Olemme osallistuneet seuraaville kursseille: Vesipelastus, VEPEAikoinaan mietin, jos vaikka meillä jäisi agilityn rinnalla aikaa, niin voisimme harrastaa vepeä. Olihan meillä noutaja talossa ja tietysti sen uinti vientiä piti päästä käyttämään välillä vähän järkevämmin. Liityin jäseneksi vuonna 2007 Pohjoisen Pelastuskoiriin ja samana kesänä lähdimme mukaan treeneihin, alokkaisiin. Iitulle laji oli uusi, mutta nopeasti oppi lajin salat. Omistajakin oli ihan innoissaan mukana, vepe on meille sellainen mukava harrastus, jossa käydään kun ehdimme. Viime vuonna treeneissä päätin, että kyllä me se soveltuvuuskoe käydään, mutta ei nyt tänä kesänä (2008), sillä aktiivinen kesä sekä autottomuus ovat vähän häirinneet meidän harrastusta tämän kohdalla. Tarkoitus olisi edes muutaman kerran päästä tämän lajiin tälle syksyä vielä ja käydä kokeilemassa kuinka viime vuotiset opitut asiat ovat kunnossa. Iitu on oppinut tähän mennessä: uinti, veneen nouto, esineen vienti ja hukkuvan pelastaminen. Tarkoitus on sitten näitä hieman lisää treenata ja ehkä me vihdoin suoritamme soveltuvuuskokeen sitten kesällä 2009?
Olemme osallistuneet seuraavanlaisiin treeneihin: Näyttelyt & Matc Show:tIitu rakastaa esiintymistä, sehän on jo tiedetty kauan. Me ihmiset emme vaan koskaan olleet kovin innostuneita lajista, kierrellä erilaisissa näyttelyissä sun muissa, sekä, että meidän Iitun korvat eivät ole rodunomaisessa lajissa. Päätimme kumminkin käydä kokeilemassa näyttelyä, vaikka emme tienneet tosiaan lajista mitään. Meidät oli laitettu sitten väärään luokkaa ja asiasta tultiin sanomaan sitten vasta luokan päätyttyä. Iitu sai silti erittäin hyvän arvostelun ja palkinnoksi EH/2. Kuukauden päästä tuli kennelliitolta kirje, että näyttelypalkinto evätään. Seuraavissa näyttelyissä oltiinkin jo oikeassa luokassa ja palkinto oli ihan ansaittu, mutta erittäin hyvällä arvostelulla. Nyt sitten Iitu on saanut saamansa EH:n, hyvällä arvostelulla. Näyttelyissä on tarkoitus käydä joka vuosi muutaman kerran, lähinnä näissä lähimpänä olevissa. Näyttelyissä on myös tarkoitus tavata koiratuttavia ja viettää mukavaa päivää. Mikään pakkoharrastus tämä ei meille ole.
|
